maanantai 15. tammikuuta 2018

Harrikoita ja hitsausta

Kuukauden sisällä on tapahtunut vaikka mitä.

Voisin kirjoittaa varmaan kokonaisen kirjan siitä, miten kannattaa aina pitää kiinni semmosista asioista mitkä tekee olosta kotoisan. Ehkä välillä niitä pitääkin itsestäänselvyytenä, mutta kun hetkeksi ne katoaa niin ymmärtääkin ettei ilman niitä voi elää. Mutta koska aurinko on taas alkanut paistamaan Barcelonassa niin ajattelin kertoa teille mitä tein eilen. Nimittäin eilen oli tosi kiireinen, mutta ihan liian huippupäivä!

Heti aamusta juoksin mustissa korkkareissa meidän baariin kehittelemään meidän drinkkilistaan uusia drinksuja. Siellä me istuskeltiin pari tuntia ja mietittiin miten voitaisiin yhdistää punkkua rommin ja suklaavaahdon kanssa.

Sitten napattiin meidän duunipuvut eli meidän motskariliivit ja lähdettiin parin kaverin kanssa autolla teollisuusaluetta kohti. Kun saavuttiin paikanpäälle niin siellä oli muutamat Harley Davidsonit jo parkissa meitä odottamassa. Mulle oli sanottu vain että laita korkkarit jalkaan ja ole valmis siihen, että susta otetaan videota. En mä ajatellut että oppisin myös jotain tällaista:

perjantai 24. marraskuuta 2017

Thanksgiving

Viime tiistaina tapasin kaksi nuorta poikaa Los Angelesista töissä heitä tarjoillessani. Ensin annoin vain muutaman vinkin heidän muutaman päivän Barcelona-reissulle, mutta lopulta annoin myös lupauksen lähteä näyttämään paikkoja. Eihän mulla kuitenkaan päivisin niin hirveästi muutakaan tekemistä ole.

Ja hitto, onneksi lähdin.

Muistattekste sen tunteen, kun pitkästä aikaa tekee jotain mikä tuntuu siltä, että sen olisi tehnyt vasta ensimmäistä kertaa? Mulla oli semmonen olo melkein koko ajan; me käveltiin rannalla ja näin kaikkea uutta, koska ne mainitsi ääneen asioita, joita en ollut huomannut aikoihin. Me juotiin viintä keskellä päivää ja ne näytti mulle skeitti- ja surffivideoita, joita ne kuvaa töikseen. Me skeitattiin koko rantaviiva skeittiparkkiin ja yritettiin kuvata omat coolit skeittivideot. Me vietettiin yhdessä Thanksgiving vähän espanjalaisella vivahteella. Kiitin siitä, että sain tutustua sellaisiin tyyppeihin, jotka sai mut taas rakastamaan mun elämää vähän lisää.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Vuelve a la vida

Tänään haluan esitellä mun lempiruuan.

Kun muutin Barcelonaan en tiennyt kyseisen annoksen olemassaolosta, enkä silloin olisi varmasti siihen koskenutkaan. Sen nimi on vuelve a la vida (=tule takaisin eloon, näin vapaasti suomennettuna). Sitä kutsutaan usein meksikolaiseksi krapulalääkkeeksi. May you feel no more pain, brothers and sisters.

Se on siis kylmä ja tulinen tomaattisoppa missä on seassa avokadoa, sipulia, limeä ja ihan helkkaristi mereneläviä katkaravuista mustekalaan. Ja tältä se näyttää Machetessa (Calle Ample 20) :


En usko, että ihan näin herkullista versioo Suomesta löytää mistään raflasta, mutta tulkaa tänne Barcelonaan tai menkää suoraan vaikka Meksikoon kokeilemaan. nam!

perjantai 20. lokakuuta 2017

ibizencos

Jotkut varmaankin muistaa kuinka olen hehkuttanut tammikuusta asti meidän ensimmäisestä yhteisestä reissusta Meksikoon. No, lento lähti lokakuun ensimmäinen päivä - kello 6 aamulla. Ja sehän lähti ilman meitä kahta, koska oltiin hölmöjä (ja koska meidän reissut ei ikinä mene putkeen) eikä tarkastettu tarpeeksi hyvin kellonaikoja.

Siinä aamutuimaan ja erittäin turhautuneena ei tullut pikkuaivoihimme mitään muuta ideaa lentokentällä kuin napata lento suoraan Ibizalle moikkailemaan meidän meksikolaisia. Viisitoista päivää Ibizalla....Ei se ihan Meksiko ollut, mutta meksikolaisia oli kamala määrä ja kaikki väittivät, että kyllä Ibiza ihan Acapulcosta menee.


keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Sauvage

Kaksi ihan oikeaa työiltaa takana uudessa duunipaikassa, ja jo useampi treenipäiväkin.

Meillä on päällä motoristiliivit aina kun ollaan baarissa. Esimies sanoi että me ollaan yksi iso perhe ja yhtä tiivis kuin motoristijengit.
Vähintään kerran viikossa meillä on myös tapaaminen tai harjoittelu. Joka viikko pitää tutkia jotakin tiettyä likööriä tai cocktail-aikakautta. Otetaan kisoja kuka tekee drinksut nopeiten, ja kuvataan se videolle että kaikki muut neljätoista duunikamuakin näkee.
Meitä on italialaisia, argentinalaisia, ranskalaisia, venezuelalaisia, dominikaaneja ja vaikka mitä kansallisuuksia.

Enkä voisi olla yhtään onnellisempi uudesta jengistäni :-)


perjantai 18. elokuuta 2017

WHERE IS THE LOVE

Luultavasti lähes jokainen on kuullut ja lukenut eilisen tapahtumista Barcelonassa ja muualla Espanjassa.

Kun jotain tällaista tapahtuu lähellä, tunnen olevani voimaton, ihan yhtä lailla kuin tunnen olevani voimaton, kun kuulen kärsimyksestä mitä tapahtuu kauempana miltei joka päivä.

Emme voi tehdä mitään, mutta ymmärrämme, että sillä ei ole merkitystä kuka on luonut tämän tai ketä oikeastaan syyttää kaikesta. Emme voi muuta kuin toivoa, että jonain päivänä meidän prioriteettimme; valta, raha, uskonto ja kaikki muut illuusiot eivät ole kenenkään elämän arvoisia täällä tai missään muualla.
 

Tällaisina hetkinä enemmän kuin koskaan meidän pitää pysyä vahvoina ja luovuttaa tietoisuutta, mitä tahansa tehdessämme. Musiikki, taide, tekniikka...jatketaan sitä ja työskennellään tehokkaammin ja työskennellään paremmin. Tuloksena saattaa olla, että jonain päivänä asiat, kuten ystävällisyys, uskollisuus, rakkaus ja monet muut arvot ovat ensisijaisia tavoitteitamme.

Mun rakas Barcelona. Juuri nyt pitää vain muistaa, kuinka kaunis ja hyvä paikka tämä kaupunki on elää.