maanantai 27. elokuuta 2012

We're holding on and letting go

Lifehouse - From where you are


Tässä mä vaan. Pakkailen elämääni pieneen matkalaukkuun.


Tuntuu hyvältä juoksennella ympäri taloa etsien tärkeitä tavaroita, sillä se vie ajatukset parista viimepäivästä, jota ajatellessa tulee melkein surulliseksi. Tietysti lauantain tuparit oli ihan mahtavat - en olisi voinut parempaa viimeistä viikonloppua toivoa. Tuntuu vaan niin hullulta kun kaikki alkaa toivotella hyvää matkaa ja siinä kohtaa tajuaa, että ei hitsi, tää on vika kerta kun nähdään ja halataan. Lisäksi tänään sanoin yhdet kaikista pahimmista hyvästeistä. Mulla olisi ollut niin paljon sanoja sanottavana, mutta siinä tärinässä ja ajatusmylläkässä mitään osannut sanoa. Siihen halaukseen olisin voinut jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Huojentavaa on kuitenkin varmuus siitä, että nämä ihmiset ovat täällä vielä kun palaan. Sitten voin sanoa ne kaikki sanat, jotka jää nyt sanomatta.

Puhuin äsken taas Espanjan äitini kanssa pitkästä aikaa ja se oli niin innokkaan oloinen eikä malta odottaa tuloani, että tuli taas parempi mieli lähdöstä. Vuodesta tulee varmasti ihan mahtava. Vaikka tämä kaikki hyvästely ja lähtökriiseily on henkisesti hirveetä itsemurhaa niin uskon, että Espanjassa saan sen kaiken takaisin - moninkertaisena. Hirvittävän ristiriitaista tekstiä, mutta sellainen on kyllä olokin.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

apua mää niiin tiiän noi sun fiilikset! mulla ens vkl on viimenen vkl ja sitte mää lähen italiaan! emmää tuukkaa sinne espanjaan niiku joskus sulle kommentoin. :) mut mahtavaa matkaa sulle! jään innolla ootteleen sun tulevia postauksia :)

Veera

Kreetta kirjoitti...

Tää on niin hassua kun joka toinen minuutti haluaa jo lähteä ja joka toinen taas jäädä Suomeen :D Mutta kiitti paljon ja pidä säkin hauskaa Italiassa! :)

Anonyymi kirjoitti...

Mitä kautta sä löysit perhees?:)

Kreetta kirjoitti...

http://www.aupair-world.net/
Tuolta löytyi suhteellisen helposti :)