keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Whenever I start feeling sick, I just stop being sick and be awesome instead.

Koska olen kipeä, enkä jaksa katsoa enää Serranojen uusintoja niin ajattelin avautua. Joo, ja lisäksi tää kirjoittaminen keskeyttää mun jatkuvan suklaamuro/nutellaleipä/suklaa-syömisen, joten ihan hyödyllistä siis. Aattelin avautua aupair-jutuista vaikka sen kunniaksi, että täällä ollaan jo melkein kuukausi lyllerretty.

Monet kaverit ja muut blogini lukijat ovat kerenneet jo useampaan kertaan ihmettelemään kuinka onnellinen olen täällä ja kuinka täällä on mielestäni kaikki täydellistä ja ihanaa ja parasta. Niin...Pakko myöntää, että olen ehdottoman onnellinen siitä, että tulin tänne ja minä todella viihdyn täällä, mutta tietysti täälläkin kohtaa ikäviä asioita - eiköhän se ole ihan selvä asia? Ajattelin nyt selventää teille, että vaikka blogiani päivittelen suurimmaksi osaksi vain ihanilla asioilla ja tapahtumilla niin ei se sellaista koko aikaa ole (suurimmaksi osaksi ajasta kuitenkin kyllä.) En näe järkeä valittaa tänne mistään, sillä valittamisen aiheet liikkuvat rappukäytävämetelistä siihen, että en tiedä mitä pukea, sillä aamut on viileitä, mutta päivät kuumia. Olen yrittänyt yläasteen yhyy elämä on perseestä-kriisien jälkeen elää lähinnä positiivisin mielin, koska se on hurjasti hauskempaa kuin negatiivisuus. Vai voitteko kamut väittää, että olin Suomessa yhtään sen enempää valittamassa ja itkemässä kun kaikki on tyhmää? No okei, ehkä vähän enemmän - mutta sekin oli suurimmaksi osaksi sarkasmia!!

Espanjan perheessäni on kaikki yhtä kohdallaan kuin Suomen perheessänikin. Välillä ärsyttää, mutta toisten kanssa on hyvä elää. Vaikka lastenkasvatusmenetelmät ovat tässä perheessä sellaiset, joita en koskaan käyttäisi omia lapsiani kasvattaessani niin siihen on tyydyttävä. Nämä eivät ole mun lapsia, joten täytyy kunnioittaa Espanjan maman päätöstä tässä asiassa. Miksu pureskelee mut aina mustelmille ja jättää sotkunsa aina mun siivottaviksi, eikä Karkin murrosiän käyttäytyminen ole edes verrattavissa suomalaisiin lapsiin. Lisäksi täällä on asioita, mitkä tehdään aivan eri tavalla kuin Suomessa ja joskus lapset nauravat, koska teen asiat muka niin typerästi - vaikka teen ne vain omalla tavallani. Mutta mitä tässä olisi pitänyt muka odottaa? Että kaikki on samanlaista kuin Suomessa? En varmaan lähtenyt Espanjaan asti hoitamaan lapsia vain elääkseni juuri niin kuin kotipuolessa. Erilaisuutta tässä haetaan - uusia kulttuureita, uusia ihmisiä, uusia kuvakulmia ja uusia paikkoja. Ja niitä minä olen saanut hirmuisesti. Ja niistä olen onnellinen.

On hassua välillä kuunnella muiden aupairien juttuja siitä, kuinka ne ovat niin shokissa tästä Espanjan elämäntyylistä, Espanjan perheistään ja kaikista hirveistä päivittäisistä asioista, mitä joutuu kohtaamaan, vielä kuukausienkin jälkeen?! Seriously?!?! Enkä nyt tarkoita niitä, joilla on oikeasti paska perhe vaan muuten vain löytävät kaikesta jotain vikaa. Mun mielestäni siinä kohtaa vika täytyy kyllä olla aupairissa itsessään tai sen suhtautumisessa kaikkeen nimittäin kyllä tähän tottuu, kyllä tästä selviää, kyllä tästä oppii nauttimaan ja kyllä tämä on vaan niin helvetin ihanaa kuin aina jaksan toitottaa. Pliiiiiiiis, nauttikaa tästä ajasta Espanjassa tai missä tahansa olettekin. Suomessa ne kävelee just nyt kumpparit jalassa ja opiskelee itteensä työttömiks.

Nyt meen syömään lisää.

Terveisin, lihava, kipeä ja vähän Suomi-ikävöivä, mutta onnellinen.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Positiivinen asenne on just kova! Ja kivempi mun mielestä on lukeekkin sun ilosia postauksia kun jotain yhyhyhhyhyy kaikki on huonosti, mikään ei oo niinku kotona ja vitutaa -tekstejä. Eli jatka samaan malliin ;-) Rakastan sun blogia, hihi!

Sanni kirjoitti...

Vasta kuukausi... Mulle tuli ihan itku, ku sain sun kirjeen.

Kreetta kirjoitti...

Oon ihan samaa mieltä!! Ja kiitos paljon :--)

Ja Sanniii, mieti sitä sillai et enää muutama kuukaus niin säki oot täällä mun kanssa ♥

Anonyymi kirjoitti...

Erilaisuus on rikkautta! on rikkautta tuntea toisen maan kieltä ja kulttuuria... nauti onnellisista hetkistä siellä. Suomi ikävä on terveellistä, pitääkin vähän olla ikävä oikeeseen kotiin, mutta ihanaa jos kaikki siellä menee myös hienosti. kaikilla ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri kuin sulla että sai hyvän perheen!

Kreetta kirjoitti...

Nyt puhut ihan asiaa! :) Olen todella todella kiitollinen, että sain juuri tämän perheen!