sunnuntai 21. lokakuuta 2012

I think you should know, I'm here and I don't want to let you go.

Ensi viikolla lähtee miljoonas ihminen kehen olen täällä tutustunut. Kyllähän mä tiedän, että suurinosa kavereistani on tullut tänne vain tietyksi ajaksi rullailemaan laudoillaan, mutta kyllä se vain joka kerta pistää vähän harmittamaan kun kuulen ne sanat että "jep, lento lähtee parin viikon päästä". Vietettyäni täällä nyt melkein kaksi kuukautta olen tutustunut mielettömiin ihmisiin. Joistakin on tullut todella tärkeitä vain muutamassa päivässä ja jotkut saavat minut nauramaan parilla sanalla. Jotkut laittavat minut ikävöimään Suomen päässä asuvia ystäviäni, koska ovat ihan samanlaisia - yhtä parhaita. Onhan se kivaakin, että naamat vaihtuvat täällä ja joka viikonloppu tapaa uusia ihmisiä, mutta voisiko ne parhaimmat edes jäädä pidemmäksi aikaa?

Eilisilta oli omalla tavallaan ihan mahtava. Vaikka olin väsynyt stressipallo, enkä halunnut mennä sinne minne päädyimme, illassa tapahtui niin paljon pieniä ihania asioita, että olin yhtä hymyä. Jamboree on yksi klubi Plaza Reialilla - kallis, kuuma ja täynnä ihmisiä. Yleensä kun sinne päädytään niin käyn sisällä ja vietän loput kolme tuntia ulkona ihmisten kanssa. Eilen siellä oli lemppari-ihmiset ja hyvä tunnelma, vaikka vettä satoikin. Tässä kohtaa en voi sanoa muuta kuin että äiti, se olet sä kuka on tartuttanut muhun tämän kamalan kroonisen matkakuumeen, joten älä ihmettele, että olen alkanut jo suunnittelemaan uusia seikkailuja, vaikka tämä ensimmäinenkin on vielä ihan alkutekijöissä. Vaikka olen antanut jo sydämeni Barcelonalle niin tiedän, että mun täytyy nähdä koko maailma ennen kuin voin sanoa, että haluan asua täällä aina. Musta vain tuntuu, että Brasilia voisi olla seuraava stoppi. Siellä on varmasti jotakin mua varten. Jotakin tosi jännää. Täytyy alkaa siis säästellä lanttejani jos sinne tällä vuosituhannella haluan mennä!

 

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

onko se sun perhe sielä espanjalainen?

martsa kirjoitti...

Lähetäänkö yhessä? ;)

Kreetta kirjoitti...

Juu, ihan espanjalainen on! :)

Ja Mari, lähetääää!

Anonyymi kirjoitti...

Voi APUA!! Mä oon miljoonasti kieltäny itteäni lukemasta mitään matkailuaiheisia blogeja, vaihtovuosista tai aupaireista tai vapaaehtostöistä, mutta mä en pysty hillittemään itteäni... Ja nyt mä löysin tämän ihanan blogisi ja poksahdan palasiksi, jos en pian ite pääse jonnekin!! C; Voi kamalaa...

Kreetta kirjoitti...

Haha, joo mullakin oli tapana lueskella tommosia blogeja ennen tänne lähtöä ja unelmoida matkustamisesta :--DD mutta kiiiiitokset!

Eerika kirjoitti...

Voi mun ei oo onneks tarvinnu täälä viellä kenellekkää sanoa hyvästejä.. Voin kuvitella kuinka vaikeeta se tulee olemaan. Ja toisaalta ne on varmaan hetkiä, jolloin potisin koti-ikävääkin. Kun toinen pääsee jo kotiin ja itse jää tänne..

Kreetta kirjoitti...

Jep, se ei ole kamalan hauskaa..Mutta omalla kohdallani ainakin tulee sellainen olo, että olen onnellinen että saan olla täällä vielä ensi kesään asti, eikä lähtö ole lähelläkään :)