keskiviikko 10. lokakuuta 2012

It's a game boy, I don't wanna play, I just wanna be yours.

Lana Del Rey - Ride


Tällä viikolla olen oikein sluibaillut. Olen maannut kotona päivisin, syönyt, katsellut Sons of Anarchya ja vaan rauhoittunut. Kyllä nämä viikonloput tulee juostua niin pää kolmantena jalkana, että se vie veronsa sitten arkisin - etenkin kun pitää muksujen takia herätä sen verran aikaisin ja hoitaa siivoomiset sunmuut. Kun parina päivänä olen jaksanut poistua talosta niin olen kierrellyt (äiti, älä lue!!!) tatuointiliikkeitä, koska nyt on hirvittävä himo. Olen jutellut useamman tatuoijan kanssa ja etsinyt sopivaa. Täytyy nyt katsoa milloin saan säästettyä palkasta sen verran, että jotain voisin ottaa. Tai onhan mulla noi synttäritkin kohta, VINKVINK


Perjantaina on taas vapaapäivä jonkun fiestan takia. Tuntuu, että täällä niitä on joka toinen maanantai tai perjantai. Se tarkoittaa siis sitä, että ensiviikolla olen vielä väsyneempi kuin nyt olen ollut. Just nyt täytyy viilettää kohti metropysäkki Urgellia, koska täytyy metsästää valkoset housut Karkille fiestoja varten ja meen myös tsekkaamaan tämän Barcelonan yhden suurimman kirpputorin Mercat del Encantsin, koska sieltä kuulemma voi löytää vaikka minkälaisia vintagehelmiä!

Kertokaa jos teillä on jotain tiettyä mistä haluaisitte meikäläisen täällä kertovan ja kirjoittelevan. Joo! Se ois kiva.

6 kommenttia:

martsa kirjoitti...

oonkin jo odottanu, että koska otat tatuoinnit :D ootko miettinyt mihin ja millasen? :)

saiku kirjoitti...

voi veljekset, mua ahdistaa kun sielä tuntuu olevan niin paljon kaikkee tekemistä ja pelottaa ettei viikossa kerkee kaikkee, iiiiiik!

Kreetta kirjoitti...

Kerroinkin sulle jo skypessä martsa! :-----) Ja jepp! Suosittelen, että vaihdatte lentolippunne ja vietätte täällä vähintään kuukauden mun kanssa!

saiku kirjoitti...

kelpaa!

Anonyymi kirjoitti...

Moi! Ihan ensiks haluun sanoo, että oot mahtava! Ihana lukee hyvää ja positiivista blogia siitä ku joku on lähteny maailmalle oikeesti totetuttaan unelmiansa ja seikkaileen :) itelläki on ollu jo monta vuotta ihan _mieletön_ hinku ja halu maailmalle mutta jotenkin vaan takaraivossa jyskyttää koko ajan että "et sä oikeesti uskalla lähtee, mitä jos joku menee pieleen" jne. Niimpä mä haluaisin kysyy, että miten sä oikeesti uskalsit ja päätit vaan lähteä? Mietitkö asiaa kauan ja kui päädyit just aupairiksi? Luin noita blogin alkuvaiheen tekstejä joissa kerroit että aioit aluksi vapaaehtoistyöhön mutta muutit mieles :) postausta sun ei tarvitse tästä tehdä jos susta tuntuu ettet saa tarpeeksi tekstiä mutta olis ihanaa, jos voisit kertoa jotakin ajatuksia kun itsekin näiden päätöksien kanssa painin :) kiitos jo etukäteen :>

Kreetta kirjoitti...

Apua!! Aivan ihana kommentti. Kiitos ihana! :---) Uskon, että tekstiä kyllä irtoaa niinkin paljon, että postauksen voisin tuosta väsätä. Mutta sen sanon heti alkuun, että mene ja kokeile! Ei kokeilemalla mitään menetä (paitsi ehkä lentolipun hinnan) ja uskon, että aina kaikki kääntyy parhain päin - mitä ikinä sitten tapahtuisikin!;-)