sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Mitä jos sinut näkisin, hymyilisitkö vain väkisin vai ihanasti niin kuin silloin?

Band Of Horses - No one's gonna love you



Mä tykkään loppumattomista hiekkarannoista, mojitoista, ruskettuneesta ihosta, tuoreesta appelsiinimehusta ja hetkistä, joista voisi kirjoittaa miljoona rakkauslaulua. Ja tykkään myös korkokengistä - vaikka täällä olenkin ollut tennarityttö - ja siitä, että löytää jokaisesta päivästä jotakin tosi huisia. Oon yksi niistä, jotka nauraa enemmän kuin itkee. Haluan olla vapaa, mutta pelkään yksinäisyyttä. Olen kuin ne, joiden tekee kovasti mieli, mutta rohkeus ei riitä tekemään.
No vähän hymyilytti :---------------D
Kaikesta huolimatta rohkenin lähteä yksin Espanjaan. Pelkään lähtemistä, mutta rakastan uusia paikkoja, ihmisiä ja matkailua. Rakastan sitä tosiasiaa, että täällä voi syödä suklaisia herkkuja aamupalaksi tuntematta itseään lihavaksi (no vähän alkaa jo masu tuntua) - ja että jokaisella aterialla tässä perheessä on myös kupillinen sipsejä. Rakastan myös sitä, että viikonloppuna yllätin itseni - muiden painostuksen alla - ja menin juttelemaan ihmiselle, jolle olen halunnut jutella ensimmäisestä päivästä lähtien. Elän tässä hetkessä, vaikka odotankin välillä tulevaisuutta. 


Ajattelin olla onnellinen nyt enkä vasta myöhemmin, ja ajattelin toteuttaa jokaisen unelmani. Rakastun päivittäin, mutten anna sydäntäni kenelle tahansa. Olen onnellinen. Omistan elämässäni niin paljon upeita ihmisiä. Niin Suomessa kuin Espanjassa. Ikävöin Suomea, mutten halua sanoa sitä ääneen, sillä tiedän ikävöiväni vielä enemmän Espanjaa lähtiessäni täältä - siksi, koska tiedän milloin palaan Suomeen, mutten tiedä milloin palaan Barcelonaan.


Tarjoudun aina käymään lähikaupassa ostamassa ruokaa, jotta voin vaihtaa parit sanat ihanan myyjäherran kanssa. Perjantai-iltaisin se heittää aina yhden oluen mulle, kun kävelen kaupan ohi kohti keskustaa. Rakastan sitä, että täällä voi kysyä tuntemattomalta kuinka päivä on sujunut. Olen ylpeä siitä, että ajattelen nykyään lähinnä vain englanniksi tai espanjaksi, ja että puhun erittäin sujuvaa espanjaa ollessani vähän hiprakassa. Haluan kirjottaa kirjan espanjaksi ja suomeksi, ihan vain koska kumpikin tuntuu yhtä tärkeältä kuin oma äidinkieli. 


En ole kertaakaan ollut täällä vielä surullinen - paitsi ku joku kiva on lähtenyt pois Barcelonasta. En tiedä voiko tässä paikassa edes olla. Ei ainakaan nyt, kun kohta tulee El Clásico ja minä lähden baariin sitä seurailemaan!

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

ihana postaus :) varsinki toi kohta oli jotenki vaikuttava "Ajattelin olla onnellinen nyt enkä vasta myöhemmin, ja ajattelin toteuttaa jokaisen unelmani."

saiku kirjoitti...

suomeksi sanottanua kohta tulee Sergio Ramos, lääääääh! Ps mä oon niin iloinen sun puolesta.

Kreetta kirjoitti...

Oii kiitos paaaaaaljon!! :---)) Mää vaan rakastan mun elämää just nyt!

Anonyymi kirjoitti...

oks toi dwayne? :D

Kreetta kirjoitti...

haha joo!