tiistai 30. lokakuuta 2012

Now when the stars shine, you meet somebody like you

Olen aina ollut todella tyytymätön elämääni. Vaikka minulla on ollut kaikkea; ystäviä, hyvä perhe, tulevaisuudensuunnitelmia, poikaystäviä, rahaa ja kaikkea mahdollista. Olen aina etsinyt jotakin suurempaa ja hienompaa tietämättä edes, mitä se todellisuudessa voisi olla. Olen tuntenut itseni pahaksi ihmiseksi, sillä olen aina halunnut enemmän ja enemmän. Olen halunnut enemmän kuin kellään on minulle antaa. Täällä olen oppinut elämään ilman tukiverkostoa, ilman lähimmäisiä ja ystäviäni. Olen oppinut olemaan nöyrä, ahkera, elämänjanoinen ja ennakkoluuloton. Olen oppinut rakastamaan. En ole koskaan aikaisemmin ollut tyytyväinen mihinkään, sillä en ole koskaan ollut tyytyväinen itseeni. Paitsi nyt.

Täällä nautin jokaisesta päivästä, kun ennen ahdistuin elämästäni päivittäin. Näen upeita asioita katsoessani minne tahansa ja jopa kahvi lähimmässä baarissa yksinään tuntuu elämän huippukohdalta. Vähän niin kuin eilen. Eilen täällä talossa oli niin kylmä, että oli pakko pukea hyvin päälle ja lähteä ulos auringonpaisteeseen. Napattiin kahvit ja mentiin juomaan ne Port Vellin satamaan. Niinkin yksinkertainen asia tuntui mahdottoman hyvältä. Siinä, kun istuttiin rapuilla meren äärellä, huomasin vain katsovani ympärilleni ja sanovani ääneen että olen maailman onnekkain kun saan asua täällä. Olen onnekas, kun olen saanut täällä upeita ystäviä, sielunkumppaneita, toisen perheen, kokemuksia ja rakkautta. Olen onnekas, kun olen viimeinkin tyytyväinen elämääni. Ihan joka hetkellä.


Translation for Kirsten: I've always been this big douchebag and I've always taken everything for granted. Here in Barcelona I've learned to respect other people, to be humble, open-minded and hard-working. I've learned to enjoy life. I've never been satisfied with anything, because I've never been satified with myself. Until now. One coffee at the harbor of Port Vell made me realize how much I love this city, my life and the opportunities I have had.

8 kommenttia:

annieveliina kirjoitti...

Aivan ihana postaus!! Oli pakko heti liittyä sun lukijaksi :) Tunnistin niin hyvin itseni tuosta sun kirjotuksesta! Onneksi nyt oot löytäny itses ja voit olla OIKEASTI onnellinen :) Ps. Barcelona on kyllä mun yks suosikkipaikka (kateellinen;)) ja nautihan ajastas siellä!! :)

Kreetta kirjoitti...

Heeii kiitos tosi tosi paljon!! :--)) Ei tässä kohtaa voikkaan muuta kuiin nauttia niin mahdottomasti, kun kaikki tuntuu sujuvan niin hyvin!

Aino kirjoitti...

Oi, mullekin tuli tosi hyvä fiilis tätä lukiessa, elämä on ihanaa oikeesti :)) Myöskin kyllä iski matkakuume päästä Espanjaan :D

Kreetta kirjoitti...

Hhih, jep! :--) Mullakin tulee aina halu tehdä reissu Lontooseen, kun luen sun blogia!

martsa kirjoitti...

Siellä kaikki tommoset pienet jutut, kuten just vaan kahvilla käynti satamassa kuulostaa niin paljon hienommalta kuin täällä. Okei eihän mä täällä ikinä käydä missään satamassa kahvilla :D

Kreetta kirjoitti...

Niiiimpä :--) Haha kokeile Mari! Mee sinne Helsingin satamaan kahvittelee!

martsa kirjoitti...

Itseasiassa olinki eilen meren rannalla/satamassa yhessä kahvilassa , mutta "erikoiseksi" sen teki joku ihan muu :D

Kreetta kirjoitti...

Olettaisin sen jonkun muun olevan mies ;-) Ihanaaa!