maanantai 1. lokakuuta 2012

This is love, this is love, this is love

Multa kysellään paljon, oliko paha kulttuurishokki, kun Espanjaan saavuin. Kaikki olettaa, että jokaisella on hullu kulttuurishokki aina saapuessaan pidemmäksi aikaa toiseen maahan.

Mutta mitä jos Barcelona tuntui ihan kodilta heti ensimmäisenä päivänä?


Mitä jos mä tykkään näistä pienistä, mutta vahvoista kahveista? Ja poskipusuista ja suurista rakkaudenosoituksista?


Mitä jos mä rakastan näitä töhryisiä katuja, joiden seinät on maalattu katutaiteella?


Mitä jos mä pidän tästä kamalasta kuumuudesta, merestä ja metelistä, mikä kantautuu aina kaduilta?


Mitä jos mä tykkäänkin syödä ruokani myöhään illalla ja tulla juhlien jälkeen kotiin vasta aamuseitsemältä?


Mitä jos mä rakastan tätä skeittikulttuuria ja näitä törkyisiä skeittibaareja?


Mitä jos mä rakastuin Barcelonaan heti, kun mä näin sen lentsikan ikkunasta, enkä sen jälkeen ole edes ajatellut kotiinpaluuta?

6 kommenttia:

Aino kirjoitti...

Mulla oli sama juttu, Lontoo tuntui kodilta heti alusta asti enkä kyllä Suomea tai Helsinkiä ikävöi yhtään, vaikka ihmiset niin olettaa. Ihania kuvia muuten!

Kreetta kirjoitti...

Niiiiin totta! :--) Ja kiitti paljon!

martsa kirjoitti...

sulla ei ehkä oo ikävä tänne, mutta täällä on ikävä sua!

Kreetta kirjoitti...

Hhih ei mulla oo ikävä Suomeen, mut on mulla ikävä teitä parhaita kamuja♥

Anonyymi kirjoitti...

Ei kaikilla tuu Kulttuurishokkia, riippuu ihmisistä ja suurimmaks osaksi varmaan kaikki riippuu omasta asennoitumisesta kyseiseen maahan, Ei espanja ole niin erilainen kuin esim. vaikka joku Intia. Ihana kuulla että Barcelona on just sellanen ihana. Sinnehän lähdetäänkin uusia kokemuksia ja kieltä oppimaan ja tutustumaan uuteeen :)

Kreetta kirjoitti...

Ihan oikeessa olet :) On niitä paljon erilaisempia maita kuin Espanja. Ja kyllä, Barcelona on todellakin ihana!