keskiviikko 24. lokakuuta 2012

We are like Barça and Madrid. We can't like each other.

Lempipaikkani täällä on Macba, koska tiedän, etten tule ikinä kyllästymään siihen turhanpäiväiseen istumiseen ja fiilistelyyn. Enkä ikinä tule kyllästymään niihin kivoihin poikiin, enkä niiden hienoihin skeittitemppuihin. Enkä varmasti siihen ääneen, joka kuuluu kun skeittilauta kolahtaa asfalttia vasten.

Lempiarkipäiväni täällä on maanantai ja keskiviikko. Ihan vain koska niinä päivinä otan bussin Can Caralleulille hakemaan poikaa tenniksestä. Sieltä löytyy muksujen koulu, urheilukeskus, mageita rakennuksia ja viilee ilma. Se on siis tuolla korkeemmalla vuoristossa ja sinne menee bussilla melkein tunnin verran. Ensinnäkin oon aina rakastanut yksinäisiä bussimatkoja, enkä myöskään valita niistä lapsirakkaista, urheilullisista, espanjalaisista miesohjaajista, jotka siellä urheilukeskuksella aina pyörii, kun itse odottelen Miksua.


Lempiruokani täällä on abuelan tekemä paella. Tai kenen tahansa tekemä nutellaleipä. Joo, ja alakerran baarin patatas bravas on kuin söisi palasen taivasta tai jotakin yhtä hienoa.

Lempiostokseni täällä ovat Leviksen farkkushortsit - hitsi että voikin rakastaa jotain niin pientä niin paljon - ja nahkaiset Converset, joista maksoin sen 20€ ja kertakäyttökamerat! Pakko myöntää, etten täällä ihan kamalasti rahaa kuitenkaan ole vaateostoksiin laittanut. Suurinosa on mennyt ympäriämpäri menemiseen ja ruokakokeiluihin - ja niihin kertiskameroihin, joilla ollaan tallennettu monet parhaimmat hetket.


Lempibaarini täällä on (ylläriylläri) Manolo ja Nevermind. Kummatkin on omalla tavallaan juuri yhtä räkäisiä kuppiloita, kummassakin ihmiset on todella rentoja ja mukavia, kummassakin soi törkeen hyvä musiikki ja voit seurata skeittivideoita, kun kaveri käy hakemassa seuraavia euron maksavia oluita.

Lempikatuni täällä on Carrer de Ferlandina. Se johtaa Macballe, siellä on maailman parhaimmat vintage/skeitti/vaateliikkeet, se on aina yhtä likainen ja täynnä erikoisia ihmisiä, ja se tuntuu aina yhtä kotoisalta.


Lempiherkkuni (tämä on oikeasti must-try kun Barcelonassa käy) täällä on Ramblalta saatavat jätskit! Valitsin suklaavohveliin kolmea eri suklaajätskiä ja sen jälkeen en ole uskaltanut Ramblalla kävellä, koska muuten kävelisin aina tötteröt käsissä.

Lempihetkeni täällä on viikonloppuriennot huikeiden kamujen kanssa, ja ne hetket, kun lapset muuttuvat kauhukakaroista aivan ihaniksi ja tulevat halaamaan, ja kun skypetän Suomeen ja kuulen kaikki uusimmat juorut, ja kun saa syödä aamupalan ihan rauhassa muiden lähdettyä, ja kun huomaa, että abuela on käynyt täyttämässä ruokavarastot hyvillä herkuilla, ja kun tutustuu uuteen tyyppiin ja vain tietää, että tää on taas yksi niistä, jonka muistan koko loppuelämäni.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

onnellisuus tulee arjen pienistä asioista, ihana blogi ja ihana lukea kokemuksia espanajsta!

Kreetta kirjoitti...

Niinhän se on! Kiitos suuresti :)

Anonyymi kirjoitti...

otsikkoon viitaten, kyllä voi tykätä sekä barcasta että realista!

Kreetta kirjoitti...

Haha, joo mä oon samaa mieltä! Mut mun kamu ei ollu.....