perjantai 16. marraskuuta 2012

The future belongs to those who believe in the beauty of their dreams

Koska ikkunani edelleen osoittaa rappukäytävään niin kuulen joka aamu, kun postimies kilauttelee postit laatikoihin. Se on syy, miksi naapurit näkee mut aina viilettämässä raput alas yövaatteissa. Ei näitä vaan jaksa odottaa:


Rakastan teitä kamut ja family siä Suomessa! Mulla olisi täällä kaikki, jos olisitte täällä mun kanssa. Mutta juttelin eilen facebookissa Suomeen pojalle, joka ei oikeastaan ole kamalan läheinen mulle. Juteltiin paljon Barcelonasta ja tulevaisuudensuunnitelmista ja kaikesta. Se oli ensimmäinen ihminen kenelle uskalsin kertoa, etten tiedä mitä ajatella enää mun tulevaisuudesta. Kerroin sille, että olen salaa haaveillut pienessä päässäni, että tulisin kesällä Suomeen ja sitten palaisin takaisin Barcelonaan. Olen ollut viimeiset kolme kuukautta onnellisempi kuin ikinä elämässä. Tuntuu kamalalta sanoa sitä ääneen, sillä en ole elänyt niitä kuukausia teidän kanssanne, mutta kun se on totta. Voihan se olla, että tämä on vielä tätä Barcelonan alkuhuumaa, mutta uskon vahvasti kuuluvani tänne enemmän kuin Suomeen. Vaikka täälläkin on suruja ja murheita ja mielenosoituksia ja kodittomia niin silti.

Pelkään sitä, että kun palaan Suomeen niin minusta tulee onneton. Pelkään etten pysty nauttimaan elämästäni siellä sitäkään vertaa kuin ennen Barcelonaan lähtöäni - sillä nyt tiedän, miltä tuntuu todella olla onnellinen ihan joka päivä ja ihan ilman erikoisempaa syytä. Luultavasti ensimmäiset viikot Suomen kesässä parhaiden ystävieni ja perheen kanssa tuntuu paremmalta kuin mikään, mutta mitäs sitten, kun jään taas ilman koulupaikkaa, koska en edes tiedä mitä haluaisin opiskella ja muut jatkavat koulujansa eri paikkakunnilla. Ja miksi minä jäisin tekemään Suomeen jotain työtä, mistä en tykkää yhtään, kun vaihtoehtoisesti voisin mennä tekemään työtä, mistä en tykkää yhtään, Barcelonaan?

Olen nimittäin tutustunut täällä niin moniin suomalaisiin, jotka ovat vain ostaneet menolipun Barcelonaan ilman vedenpitäviä suunnitelmia - ja jokainen heistä edelleen muutaman kuukauden tai jopa useamman vuodenkin jälkeen toistelevat kuinka Barcelona jaksaa vieläkin yllättää ja kuinka täällä voi elää unelmaansa. He ovat löytäneet nopeasti duunipaikan, joka ei ehkä ole aina herkkua, mutta sitä on valmis tekemään sillä ehdolla, että saa elää Barcelonassa. Pakkohan tässä on ollut alkaa miettiä, että miksen minäkin sitten myöhemmin?

Haaveilut sikseen. Ehkä, kun palaan Suomeen niin muistankin, että sielläkin oli ihanaa ja jään sinne mielelläni ja erittäin onnellisena. Turha sitä on vielä murehtia. Nyt kirjoitan tuhat kirjettä Suomeen ja odotan innokkaasti huomista, kun silloin tapahtuu jotain jännittävää!

6 kommenttia:

martsa kirjoitti...

ihan liikutuin, kun luin tän :) Vaikutat niin onnelliselta siellä! Tulee vähän suru, kun mietin, että ootko ikinä ollut täällä oikeasti tuolla tasolla onnellinen. Ja toinko/tuonko mä ikinä oikeesti sun elämään onnea :/

Kreetta kirjoitti...

Just tota mä en haluu, että kukaan mun kamu siellä ajattelee :-( Koska mulla on ollut parasta teidän kanssa ja oon tietysti ollut onnellinen! Mutta se, että täällä se on niin erilaista onnellisuutta. Täällä mä oon yksinollessakin onnellinen, kun Suomessa tuntui, että tarvitsin koko ajan jonkun tekemään mut onnelliseks :-)

Vööra. kirjoitti...

mää niin tiiän sun tunteet!! mää olin masentunu kaks vuotta sitte syksyllä ja sit ihan yhtäkkiä päätin lähtee enkkuun au pairiksi, jossa olin erittäin onnellinen, palasin suomee ja kävin koulun loppuu. en ollu masentunu ennää mut en niin onnellinen mitä enkussa. koulun jälkee halusin lähtee takas ulukomaille ja päädyin tänne Italiaan au pairiksi. 2000 asukkaan pikkukylään keskelle peltoja ja eilen lenkillä tajusin et mää en oo ikinä ollu näin onnellinen! mullon yks kaveri 150 kilsan päässä, jota nään vkl:sin ja kylän nuoret ei puhu enkkua ja mää en italiaa, eli käytännössä iliman kavereita ja omaa perhettä. eli ei mun mielestä mitään logiikkaa mut onnellinen mää oon! :D tulipa pitkä ja sekava teksti :D

Kreetta kirjoitti...

Ihan totta!! Ihana kuulla, että oot nyt onnellinen! :--) Mutta tämä on jotenkin ihan ihmeellistä tämä onnellisuus. Niin kuin säkin sanoit, että olet oikeastaan käytännössä yksinäsi siellä, mutta silti niin onnellinen. Ympäristö todella vaikuttaa onnellisuuteen, vaikka ennen olen aina ajatellut, että onnellisuus on asenne ja missä tahansa voi olla onnellinen jos vain haluaa :--D

Anonyymi kirjoitti...

Jos sun sydän on Barcelonassa niin mikä estää kokeilla olla siellä esim. kesän jälkeen pidempään, kyllä sieltä aina pois pääsee jos siltä tuntuu.. minusta elämässä on tärkeä se että on onnellinen, yksin tai yhdessä kun vain tuntee että " hei mä kuulun tänne, täällä mun on hyvä olla" vaikka ne hetket kun on yksinkin. Mutta se että perhe ja rakkaat ystävät suomessa mutta ne on kuitenkin se mikä on ja pysyy. ne ei lähde pois jos ne ovat aitoja ystäviä. ja nykypäivänä on facebookit ja kaikki sellaset. jos itse olet onnellinen espanjassa, sinuna minä ehkä koittaisin elämää siellä Au pair vuoden jälkeenkin. Suomen kesä on ihana mut nää muut vuodenajat asuisin kyllä ilomielin espanjassa. ympäristö ja oma suhtautuminen vaikuttaa varmasti paljon. ja oma suhtautuminen ja se missä haluaa olla, ja iso plussa on se jos on tavannut uusia ystäviä. loppujen lopuks ei se espanja niin kaukana ole :) elämä on anettu nautittavaksi siellä missä on onnellisuus.
työttömänä suomessa työttömänä ei ole mun juttu, tai työssä josta en pidä. mä lähden keväällä Madridiin koska olen aina tuntenut kuuluvani sinne, kyllä sieltä aina Suomeen pääsee käymään kun siltä tuntuu :) ja kun kieltä osaat voit paremmin saada työtä myös espanjasta! tsemppiä paljon! :)

Kreetta kirjoitti...

Vau, kiitos todella paljon että jaksoit kirjoittaa kunnon kommentin! Tommosia on aina ihana lukea :--) Ja olen ihan samaa mieltä sun kanssa. Jotenkin vaan pelottaa ajatus siitä että muuttaisin tänne pysyvästi, vaikka oikeastaanhan asunhan nytkin täällä ja niin kuin sanoit; aina voi palata takaisin Suomeen jos siltä tuntuu. Pärjäile Madridissa ja kiitos vielä hyvästä kommentista!! :)