perjantai 7. joulukuuta 2012

Tää kuulostaa hölmöltä, mutta sanon sen kuitenkin; mä uskon että satuja on olemassa oikeesti

Olen tainnut menettää taitoni kirjoittaa yhtään mitään. Omassa blogissanikin vieraillut monta kertaa ja tuijottanut tyhjää sivua. Tuntuu, ettei sanat riitä kertomaan siitä mitä tunnen täällä, eikä kuvat pysty näyttämään mitä näen täällä. Varsinkaan, kun kamera jää turhan usein kotiin. Mun mielestä on hirveän turhauttavaa yrittää kirjoittaa Barcelonasta ja kaikesta, kun en saa siihen tekstiin yhtään tunnetta.


Eilen syötiin iso lounas perheen kanssa, juotiin viiniä ja yritin opettaa perheen puhumaan suomea. Kun kehuin Karkin paitaa suomenkielellä niin koko perhe rupesi nauramaan, eikä enää edes uskonut, että puhuin mitään oikeaa kieltä. Koristeltiin myös koti jouluisaksi. Entinen tekokuusi oli jo niin ruma, että ostettiin uusi. Se on ehkä metrin mittainen ja haisee muovilta. Tuntuu oudolta ajatella, etten vietäkkään joulua Suomen kodin alakerrassa ihan oman perheen kanssa.


Olen ollut liian onnellinen mennäkseni nukkumaan. Ja olen juonut kuumaa kaakaota, joka oli mielestäni enemmänkin sulatettua suklaata. Kierrettiin Ravalin baarit tyttöjen kanssa ja juoruiltiin Manolon edessä, vaikka oli hirveän kylmä. Olen myös tavannut ihmisen, joka laittaa mut ihan sanattomaksi. Siitä se varmaan johtuukin, etten enää osaa tännekään kirjoittaa. Olen niin sanaton.

Translation for Kirsten: I don't know what to say. I don't want to sleep because being awake is so much better. Wait one week and I'll tell you everything. Right now I can't because I'm not sure what to tell. Haha I'm so messed up - in a good way.

Ei kommentteja: