torstai 10. tammikuuta 2013

Sinun kanssasi ne kaikki kuluneet romantiikkakliseetkin tuntuvat oikeastaan ihan kivoilta


Olen käynyt nyt joka päivä kahvilassa nimeltä La Mascara. Täällä on maailman ihanin tarjoilijamies joka eilen kantoi toisen cafe con lechen pöytääni ihan pyytämättäni ja tänään tarjosi croisantin (ja nyt se tuo taas jotakin lisää, mittttä). Lisäksi se aina kyselee onko kaikki hyvin ja oikeasti nauttii työstään. Tarjoilijamiestä ihanampi on kuitenkin tämä Espanjan perheeni. Pakkasin lapsille tavarat viikoksi ja laitettiin ne isänsä luokse asumaan. Sitten otettiin Espanjan äidin kanssa oluet ja se alkoi kertoa, miten tästä lähtien toimitaan. Lapset asuvat nyt joka toinen viikko isällään ja minä käyn siellä iltapäivisin vähän englantia opettamassa - eli toisinsanoen työmääräni vähenee melkein puolella. Silti kaikki muu pysyy ihan samana. Voisin miljoonatta kertaa toistaa kuinka kiitollinen olen tästä perheestä täällä.

Puspuspus Suomeen. Mulla on kamalasti ikävä kaikkia ketkä oli täällä käymässä ja niitä, ketä en ole nähnyt melkein viiteen kuukauteen, buu! Aika täällä on ihanaa ja tänä iltana nään Uusi-Seelanti-poikaa pitkästä aikaa jihuu, mutta kyllä sitä välillä ikävöi kaikkea mitä siellä on.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

millä kielellä kommunikoit siellä perheesi kanssa?

jos osaa vain espanjan alkeet niin kuinka hyvin pärjää siellä, ja kuinka nopeasti alkaa oppimaan?

Kreetta kirjoitti...

Vanhempien ja sukulaisten kanssa puhun espanjaa ja lasten kanssa englantia. Itse osasin vain alkeet kun tulin ja hyvin pärjäsin. Tietysti aluksi tuli paljon virheitä yms mutta näin melki viiden kuukauden jälkeen osaan puhua jo aikalailla sujuvasti :)