tiistai 16. huhtikuuta 2013

I'm not done with BCN.

Kun pakkasin tavaroitani suureen matkalaukkuun Suomessa, otin mukaani vain parit kesämekot ja shortsit. Halusin jättää paljon tilaa, että voisin sitten tuoda kaiken Barcelonasta takaisin seuraavana kesänä. Nyt se kesä on tulossa kuin juoksemalla ja mua alkaa ihan itkettää kun ajattelen kuinka nopeasti seuraavat kaksi kuukautta menee. Tai ainakin aikaisemmin alkoi itkettää.

Reippaan kahden kuukauden kuluttua kun alan pakkaamaan kaikkia tavaroitani siihen samaiseen matkalaukkuun niin luulen, että mielessäni tulee pyörimään ihan kamalasti asioita. Tietysti varmasti ajattelen Suomeen paluuta, ystäviä, perhettä, kotikaupunkia ja kaikkea, mistä olen jäänyt paitsi. Mutta ajattelen luultavasti enemmän sitä, kuinka hyvältä tuntuu kävellä matkalaukku perässä rullaten Carrer de Ferlandinaa ja nähdä Sophia ja Lilly omien matkalaukkujensa kanssa odottelemassa mua, siinä ihan Macban kulmilla. Juuri siinä.

Eilen istuttiin Sophian kanssa Macballa iltakahvilla ja mietittiin. Olimme juuri käyneet aivan ihanan vuokraemännän juttusilla, joka oli toivotellut meidät jo aivan tervettulleiksi uusiksi asukkaiksi. Heinäkuun ensimmäinen päivä. Mietittiin Sophian kanssa mitä siitä tulee asua saman katon alla; kaikki turhautuminen, riidat, stressi, pitkät työpäivät, tyhjä jääkaappi, mutta myös yhteiset illalliskokkailut, luottamus, ja varmuus siitä, että näiden tyttöjen puoleen voi kääntyä missä tahansa pulmassa.

Ensimmäinen heinäkuuta vaihtuu taas osoite. Ensin sen piti olla jälleen siellä Suomessa, mutta en mä ole vielä valmis tämän Barcelonan kanssa. En ole valmis näiden ihmisten kanssa, enkä tämän kulttuurin kanssa. Mulla alkaa taas uusi luku elämässä. Jännittää ja stressaa, mutta ikinä en ole ollut onnellisempi. Kyllä mä Suomeenkin tulen - jossain kohtaa.

Translation for Kirsten: Now it's real. We are going to stay here. Me, Sophia and Lilly. All together on Ferlandina. I'm scared ahah.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

paljonko teiän vuokra on? ja aiotko jatkaa au pair töitä, vai meetkö joihinki muihin töihin vai miten maksat sen vuokran?:D

jossain netissä luki, että barcelonasta voi olla vain kahdenlaisia mielipiteitä: kaupunkiin joko rakastuu niin paljon että sieltä ei halua lähteä tai haluaa aina palata takaisin tai sitten barcelonaa vihaa. :D

Anonyymi kirjoitti...

HUIPPUA! Oijoijoi tuskin maltan odottaa uusia postauksia elämästä siellä::) (olettaen tietysti että jatkat meidän lukijoiden ilahduttamista teksteilläsi)

Kreetta kirjoitti...

Vuokra on jokaiselta alle 300e kuukaudessa, kun siihen on lisatty kaikki laskut ym. eli ihan kiva hinta! Ja muihin toihin menen, ei tolla aupairin palkalla paljoa vuokria maksella! haha! :--)

Ja tuota mÄkin olen kuullut sanottavan. Suurinosa kylla omista tutuista on tähän paikkaan rakastunut!

Anonyymi kirjoitti...

Millaisiin töihin menet?:) ja miten vois ettiä töitä espanjasta, onko niitä barcelonasta tai madridista helppo saada?

Kreetta kirjoitti...

Mulla on nyt haut vielä vähän kesken, siis haastatteluja ym. Eli katsotaan nyt mihin työhön tarkalleen päädyn. Ja tuota tuota, työtilanne on nyt aika huono, mutta kyllä sitä jotain löytää. Itse ihan netistä hain esim. tältä sivulta:
http://www.loquo.com/es_es

Anonyymi kirjoitti...

Hui ku eka luin että im done with bcn, mut luin onneks väärin!

Saat kaiken kuulostamaan siellä niin ihanalta, ihana paikkahan se on, tiedän sen ite monen BCN reissun jälkeen, mutta minkälaisii vastoinkäymisii oot kokenu siellä?

Toinen asia mikä mua kiinnostais ois et miten opit tuntemaan kaikki noi aivan huipulta kuulostavat tyypit? Miten hyvin osasit espanjaa? Katalaania?

Anteeks tämmönen kysymysryöppy, mutta itseäkkin kutkuttais pakata ne laukut ja suunnata pois suomesta! Kiitos huippublogista :)

Kreetta kirjoitti...

Heiippa! Ja kiitos kommentista! :-)

Vastoinkäymisiä on ollut ihan järkyttävän vähän, jos yhtäkään...Piti ihan alkaa miettiä. Ei niitä ole ollut oikeastaan lainkaan - ellei sitten oteta huomioon jotain sydänsuruja, mitä Suomessakin on yhtälailla. En edes ryöstetyksi ole tullut!

Kaikki parhaimmat kaverini olen luultavasti Macbalta löytänyt. Siellä kun paljon hengailee niin alkaa huomaamaan, että aina samat naamat siellä on ja siinä sitten alkaa moikkailukaverista pian kehittya ihan ystävyyksiä :-)

Espanjaa puhun jo sujuvasti. Ymmärran kaiken ja kaikki ymmartavat mitä itse haluan sanoa. Katalaania ymmárran jonkunverran, mutta itse osaan sanoa vain muutamia fraaseja haha!