torstai 11. huhtikuuta 2013

Lapsena halusin olla maailmanmatkaaja ja kuuluisa laulaja. Halusin olla jotakin, mikä tekisi itsestäni erikoisen ja jännän. Myöhemmin sitten halusinkin kirjailijaksi. Halusin kirjoittaa kaiken ylös ja halusin saada kaiken kuulostamaan juuri siltä, mitä pääni sisällä näin. Nyt haluaisin kertoa, kuinka kaunista on pohjoisen rannikoilla ja kuinka hyvältä merituuli tuntuu ihan hiljaisessa pikkuisessa merenrantakylässä.



Haluaisin kertoa, kuinka onnelliseksi tunnen itseni näiden ihmisten keskellä ja kuinka hauskaa oli, että illalla laskettiin mitä kaikkea olin muutamassa tunnissa ehtinyt mekolleni heittää. Haluaisin kertoa, kuinka kaatuminen kovalle asfaltille ei edes satu, kun tietää kehittyvänsä jokaisella kerralla paremmaksi kaatujaksi. Ja kuinka on kivaa seistä laudan päällä ja pitää vierellä kävelevästä kiinni tekemättä yhtään mitään, mutta silti pääsee aina elämässä eteenpäin.



Haluaisin myös kertoa, kuinka vapauttavaa on tanssia aamuseitsemään asti pelkkien tyttöjen kanssa ja tanssia tyhmin liikkein välittämättä muiden katseista. Ja kuinka siistiä on katsella, kun kaverin takana on metrin korkuiset liekit vain, koska joku halusi juoda Gato Negrossa Lorenzo-nimisen shotin. Ja kuinka kivalta tuntuu, kun puolitutut tytöt pyytävät mua mukaan pöytäjalkapallopeliin Nevermindissa.



Haluaisin myös kertoa, että mun lempparikatu on edelleen nimeltään Carrer de Ferlandina. Ja että jos kaikki menee unelmien mukaan niin heinäkuussa saatan muuttaa Ferlandinalle parin aika ihanan tytön kanssa ;-)

2 kommenttia:

martsa kirjoitti...

Aina, kun luen sun tekstin voin tuntee sun onnellisuuden hetken ajan. Ja oon niin onnellinen sun puolesta, että olet niin onnellinen siellä!

Kreetta kirjoitti...

<3 ma oon onnellinen etta sakin oot kohta taalla.