lauantai 20. huhtikuuta 2013



Nauran ja nauran. Niin paljon, että kurkkuun alkaa sattua. Kysyn miten menee ja mikä sun nimi on, vaikka aina sanotaan vain että muy bien ja nimen jo entuudestaan ehkä tiedänkin. Aina mulla on kamalan kivaa ja kotiin kävellen hymyillen, mutta kun se on aina ihan samanlaista. Se on yksi Estrella ja pari uutta tuttavuutta. Se on miljoona hyvää biisiä ja miljoona skeittilautaa. Hassua sanoa, mutta mä tarvitsen rauhaa. Haluan nähdä muutakin. Haluan käydä Gracian kirppareilla ja Badalonan asfalttitaivaissa. Haluan mennä Costa Bravalle meren ja kallion väliin ja haluan mennä yksinäni Tibidabolle katsomaan paikkaa mitä rakastan. Haluan vähän tuulettua skeittiräkälöistä ja niiden tupakansavuista.

Tästä lähtien en työnnä paria euroa nahkatakin taskuun ja suuntaa Nevermindiin. Otan skeittilaudan kainaloon ja työnnän ne pari euroa junalippuautomaattiin.



Translation for Kirsten: Huuuuuuuuuuh. All this is enough. Weekends that are everytime just the same, same people, same Estrellas and same everything. I'm planning to put my money on traintickets. I'm going to see more and learn more and find something amazing. I'm tired of myselff
But I'm still happy, como siempre.

2 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Apua, vitsit ku selailin tätä sun blogia ja yhtäkkiä sun kuvissa onkin Niina :DD me oltiin samalla luokalla tanssilukiossa ...

Kreetta kirjoitti...

Hahah ei hitsit!! Niina oli yks mun lempparityttö täälä, harmi kun lähti takasin suomeen.