perjantai 24. toukokuuta 2013

Así es la vida, como digo aquí cada día.

Mut kasvatettiin kesälaitumilla, metsän ja pellon välissä. Ruohosta värjäytyneet jalkapohjat ja kukkaseppele hiuksissa oli merkkejä kesästä - ja elämästä. Kiipesin Emilian kanssa sen pihalla seisovaan suureen tammeen ja siellä me istuttiin monia tuntejakin. Me katseltiin ötököitä ja illan tienoilla haettiin punaiset tuulitakit päällemme. Sitten me juostiin siinä heinäpellossa. Se oli kerran ihan täynnä etanoita ja me melkein itkettiin kun oli niin inhottavaa repiä niitä paljaista sääristä.

Täällä mä elän keskellä miljoonakaupunkia, kaukana pelloista ja metsistä. Merkkejä kesästä on tukahduttava kuumuus ja rantabulevardia rullaaminen suoraa kohti merta. Me istutaan Barcelonetalla ja suunnitellaan pystyttävämme kyltti, missä lukee "no gracias". Tuskin sekään auttaisi niihin kaljan, hieronnan ja kookospähkinöiden myyjien jatkuvaan tyrkyttämiseen.


Mä kasvoin poikien sotaleikkejen keskellä. Oli ihan okei kaatua hiekalle ja vaikka sattui niin ei saanut hävitä leikissä. Meitä oli ainakin kymmenen, koko kylän pojat ja minä. Me nukuttiin teltoissa toisten kyljissä kiinni ja puhuttiin tulevaisuudesta. Silloin sanottiin, että isona musta tulee kuuluisa laulaja tai armeijan erikoisjoukkojen laskuvarjojääkäri.

Nyt mulla ei ole mun poikaporukkaa täällä. Ja mä ikävöin sitä poikien hälläväliä-asennetta. Tytöt keksii aina jotain, mistä riidellä. Mutta täälläkin me puhutaan tulevaisuudesta. Tosi paljonkin. Mutta pelkästään siksi, että se on vielä niin avoin.


Translation for Kirsten: I'm just wondering how much my life has altered. I've changed with my life but so does everyone, right? I was dreaming about you few nights ago. You came to bcn and we were sitting and drinking white wine in our favourite bar next to Macba - and we just talked and talked and talked. About everything. I don't even have to say things out loud when you already know. That's why I love you the most. You know I hate talking about my feelings...With you I didn't have to talk but you knew anyway. God, I miss that.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mulla hiipii kylmät väreet selässä näitä sun tekstejä lukiessa, ehdottomati mun lempiblogi :)

Kreetta kirjoitti...

Oooi, kiitos paljon!! :--))