sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Hei läskipää mikset sä nää, me kuulutaan yhteen

Ilmassa tuoksuu talvi. Se muistuttaa mua edellisestä. Tulee flashbackejä mun kiharatukkaisesta pojasta, jonka kanssa me yritettiin joka sunnuntai selvitä siitä hyytävästä kävelylenkistä. Nyt se kikkurapää on poissa koko talven ja mulla on kylmä ilman sitä.

Samalla mulla on tosi onnellinen olo ja samalla mua taas ahdistaa. Onnellisuus tulee siitä, kun kadut on tyhjiä ja kylmyys tuntuu oikeastaan kivalta kesän kuumuuden jälkeen. On ihana vain jäädä kotiin kuuntelemaan musiikkia ja juomaan kaakaota. Mutta toisaalta taas kaikki kesäihmiset on lähdössä - tai suurinosa jo lähtenytkin. Tuntuu kuin kaikki katoaisi koko talveksi ja sitten saattaa iskeä yksinäisyys. Eikä täällä sada edes lunta.

Kesä meni nopeampaa kuin ikinä. Jossain kohtaa vain hoksasin, että hitto vie, nythän on jo lokakuu. Itseasiassa koko vuosi on hujahtanut ohitse. Vaikka olen ehtinyt vaikka mitä ja kaikkea on tapahtunut, tuntuu silti, että kaikki on kestänyt vain pienen hetken.

Talvi taitaa tuoksua vähän kaipuulle, onnellisuudelle, rauhallisuudelle ja haikeudelle.

Translation for Kirsten: The winter is coming to Barcelona. I'm not sure how I feel about it.

Ei kommentteja: