perjantai 6. joulukuuta 2013

I'm afraid to say it out loud because maybe if life finds out it'll try to beat it out of us


Oon yrittänyt aloittaa tämän tekstin jo neljä kertaa. Mä halusin ensin kertoa, että taidan olla rakastunut. Mutta sitten aloinkin miettimään, että mitä jos kaikki muuttuu jos sanon sen ääneen. Sitäpaitsi menen aina ihan sekasin jos pitää sanoa tykkään susta espanjaksi. Ei siinä ole mitään logiikkaa. Siis siinä kuinka se sanotaan. Me gustas. Me gustas. Ehkä mä sen ensi kerralla muistan.

Halusin myös kirjoittaa siitä, etten tiedä oikein miten olla. En halua olla yksin, mutten myöskään kenenkään kanssa. Monta päivää on kulunut ihan vain siihen, että makaan sängyssäni ja mietin mikä mussa on vialla. Kun kaikki on kuitenkin niin hyvin ja oon tosi onnellinen.

Ajattelin myös, että olisin kertonut sunnuntain reissusta Parc del laberint d'Horttaan tyttöjen kanssa. Päästiin juttelemaan kaikki tyttöjenjutut ja oli ihanaa, mutten vieläkään uskaltanut sanoa ääneen, että mun sydän on sulanut sille pojalle, jonka treffiehdotukselle suostuin vasta kolmen kuukauden kyselyn jälkeen.

Kaikki sanat on vaan takertunut mun kurkkuun. Menen ostamaan pullon viiniä ja kokeilen, josko se auttaisi tähän sanattomuuteen.