perjantai 11. heinäkuuta 2014

Tattoos are like potato chips, you can't have just one.

Olen tätä postausta jo pitkään lupaillut, mutta kun a. olen vähän laiska välillä ja b. koska tiedän, että jotkut siellä Suomen päässä ei ehkä kamalasti arvosta sitä kuinka olen päättänyt vartaloani maalata. Koska olen kuitenkin luvannut teille esitellä tatuointini ja kertoa vähän että missä ja miksi niin eiköhän sitten kerrota.

Ihan ensimmäinen tatska otettiin Teneriffalla salaa äiteeltä seitsemäntoista vuotiaana. Se oli valaiden ja delfiinien pelastusreissu tyttöjen kanssa ja meidän motto oli tässä ja nyt. Ja sama motto se vieläkin taitaa vähän olla. Seuraavankin otin salaa äiteeltä, vaikka se oli tuon ensimmäisen jo ehtinyt nähdä; lintunen nilkkaan 18-vuotislahjaksi itseltä itselleni.



Kolmas otettiin vähän ennen kuin muutin Barcelonaan. Martsan kanssa niskaan Stay True -tekstit Tampereen helteillä. Sama ihana tyttö oli täällä juuri viikon mun sängyn jakamassa <3



Seuraavat tatskat otinkin Barcelonan LTW -tatskastudiolla. Siellä kaikki pojat osaa hommansa, ja vaikka enempää tatskoja en siellä ole ottanut niin tiedän poikien ammattitaidon ja myös sen, että ovat kaikki mielettömän hyvää jengiä. Niiden kanssa muutamaan kertaan olen käynyt ulkona juhlimassa.



Kuudes tatuointi on brasilialaisen Taioban tuotanto. Alhaalta löytyy kuva laivasta. Se tehtiin keskellä yötä, koska hän oli buukannut koko kahden viikon reissunsa niin täyteen tatuointiaikoja, että juuri ja juuri kerettiin hoitaa tämä yhtenä yönä. Se kaveri on samaa luokkaa kuin nuo LTW-pojat; törkeen hyvä ja aivan ihana.

Yhtenä lauantaina olin tylsistynyt ja kävelin Spicy Tattoon ohitse. Olen siellä muutamaan kertaan ollut seurana, kun kamut ovat ottaneet tatuointeja. Halusin pientä, mutta näkyvää. Ja tämän näyttämistä äiteelle pelkäsin kaikista eniten, koska ne on kuitenkin sormet.
















Tämän hetkinen lemppari on myös lempparipojan tekemä merirosvokisu. Camacho on Venezuelan poikia. Se on niin pelottavan näköinen, mutta se on maailman kiltein ihminen. Tätä tatskaa piti tehdä kahteen otteeseen, koska Camacho teki siitä niin yksityiskohtaisen ja u-pe-an. Monet pysäyttää kadulla vain kyselläkseen missä noin mageeta työtä on tehty.

Ja tällä hetkellä viimeisimmät tatskat on brittipoikasien tekemiä. Nämä kaverit on perustamassa tatskastudiota mun huudeille ja halusivat että tulen katsomaan miltä puolivalmis studio näyttää. Samalla katselin vähän piirrustuksiaan ja Paradise Sucks -kuvia (palmuja ja hirttoköysiä). Löyty yksi kiva kuva ja toinen poika sen tatskasi ihan samantien. Toinen halusi laittaa mulle ruusun jalkaan niin tehtiin sitten sekin.


Monet ehkä odottavat, että mulla (ja kaikilla muillakin) olisi niin hirveästi tarinoita kaikkien kuvien takana, mutta en ihan niin sitä pistäisi. Totta kai jokainen kuva jollakin tavalla on mullekin merkittävä, mutta lähinnä ensimmäinen tatska muistuttaa mua Teneriffasta, parhaista ystävistä ja niistä pienistä hetkistä, ja ruusu olkapäässä laittaa mut aina miettimään Kirsteniä ja alkuvaihteita Barcelonassa. Tietysti lintutatuoinnit merkitsee vapautta ja vapautta palata kotiin, ja laivat on merimiestatuointeja vapaudesta ja seikkailuista, mutta itselleni nämä kaikki ovat kuvia, jotka tuovat mieleeni muistoja ja hetkiä ja onnea.
Ja kyllähän ne nyt näyttää aika hyvältä.

Ei kommentteja: