sunnuntai 8. helmikuuta 2015

La Molina

Taas yksi väsynyt junamatka. Huonot voileivät ja epätasaiset raiteet. Kolmen tunnin jälkeen valkean maan mukana tuli hymy naamalle. Herätin Kiken ja osoittelin vuorelle, joka oli kuin iso lumikasa. Vetäisin talvihaalarit päälleni ja kaaduin junan lattialle. Hermostutti. Olihan edellisestä kerrasta jo useampi vuosi. Kun mentiin ihan vuoren huipulle (2500m) niin pääsi muutama kirosana suomeksi ja täytyi istua alas. Olisin halunnut ottaa kuvia, mutta kun olin ihan pelosta lamaantunut. Ota meistä nyt saatana yhteiskuva että voit lähettää sen mun mamalle ja pyytää anteeksi että kuolin kun pakotit mut tänne. Ekan laskun jälkeen muistinkin, että olen suomalainen ja olen kasvanut lumessa. Mentiin rinnettä ylösalas monta tuntia putkeen (tai no, kuva ehkä paljastaa että oli meillä muutama oluttaukokin) ja nyt odotellaan jo ensiviikkoa, että päästään uudelleen!


3 kommenttia:

Tytti kirjoitti...

Heips, oli kiva törmätä eilen! :-D en vaan voi käsittää miten voi käydä tommonen sattuma haha.. Kiitos baarivinkistä, oli ihan kiva paikka :-) ja toivottavasti ei häiritty liikaa siun työskentelyä..

martsa kirjoitti...

siis löytyykö toi paikka jostain espanjasta ,kun sieltä kerta sai esrellaa? :D

Kreetta kirjoitti...

Heii Tytti! Niin oli haha! ettekä häirinnyt ollenkaan. Tulkaa vaikka joku toinenkin ilta moikkailemaan! :-)

Ja Mari joo, siis ne on kolmen tunnin junamatkan päässä olevat vuoret missä käydään laskeen!