lauantai 14. maaliskuuta 2015

A veces estas muy loca pero te amo

En ole ikinä oikein rajannut aiheita, joista kirjoitan tälle sivustolleni. Ehkä siksi missään postauksessani ei ole niin kovasti järjeä. Ne on vain tunnepurskahduksia tai parin edellisen päivän tekemisiä. En rajaa tunne-elämääni pois, enkä mieti hirveästi paljastanko joskus liikaa omista yksityisasioistani. Joskus haluaisin kertoa enemmän, mutten osaa. Joskus ahdistaa, sillä päästän lukijat liian lähelle. Ja ollaanhan tässä nyt ihan tietoisia siitä, ettei tänne internettiin kannata ihan kaikkea kirjoitella.

Aloitin kirjoittamaan tekstiä minun ja poikaystäväni riidoista, ja siitä että latinot ja pohjoismaalaiset ei ole aina ihan samaa luokkaa tuolla ajatusmaailman tasolla. Mutta sitten mietinkin että hetkonen, onko nämä niitä parisuhteen henkilökohtaisia juttuja joita ei pitäisi niin kuulutella muille. Kului pari päivää ja luin tämän artikkelin.

"We don’t share the 3am fights, the reddened eyes, the tear-stained bedsheets. We don’t write status updates about how their love for us shines a light on where we don’t love ourselves. We don’t tweet 140 characters of sadness when we’re having the kinds of conversations that can make or break the future of our love. This is not what we share. Shiny picture. Happy couple. Love is perfect."

Päätin sittenkin, että on ihan ok kirjoittaa välillä parisuhteen pienistä riidoista ja kulttuurieroista, koska ne on osa elämääni. Ne on osa sitä, josta kirjoitan mahdottoman epäselviä tekstejä tähän blogiin muiden luettavaksi. Ehkä jossain kohtaa mietin taas että mitä sitä taas on kirjoiteltu kaikkien nähtäväksi, mutta ainakin yritän olla rehellinen ja kertoa että Barcelonankin auringon alla on välillä kränää ja itkuja.

Nojaa. Sitten poikaystävä lähtikin aamusta kauppaan hakemaan mulle suklaakeksejä vaikka sillä olikin jo kiire töihin. Ja muutin taas mieltäni ("voi luoja te naiset ja teidän vaihtuvat mielialat ja mielipiteet") ja päätin jättää ainakin tältä päivältä kiukuttelut ja kulttuurierot kirjoittamatta. Aion kuitenkin kirjoittaa sitä rehellistä arkea ja omaa fiilistä, koska en minä ainakaan lue niitä tylsiä blogeja, missä ei ikinä päästä yhtään mihinkään syvemmälle.

Nyt syön vielä parit suklaakeksit ja sitten lähden töihin, moi!


Ei kommentteja: