tiistai 12. heinäkuuta 2016

Leonardo

Kike ei ole käynyt Meksikossa kahdeksaan vuoteen. Ihan siitä lähtien kun tutustuttiin en osannut uskoa, että joku voi olla niin monta vuotta palaamatta kotiinsa. Aina minäkin olen sanonut, että kotini on Barcelonassa ja Suomessa - molemmissa, ja aikalailla kerran vuodessa matkaan vähintään viikoksi Hämeenlinnan liepeille. Kike sanoo aina että on ihan ok olla ikävöimättä joitakin asioita, joita ei ole niin moneen vuoteen nähnyt, että tavallaan on ehkä jo vähän unohtanut. Tiedän, etten ikinä tule olemaan samaa mieltä Kiken kanssa.

Sunnuntaina näin kuitenkin sen piilotetun ikävän Kiken kasvoilta, kun käskin sen soittamaan perheelleensä ja taustalta kuului pienen vauvan itku. Joskus tuntuu että tuo tuore setä ei edes ymmärrä että Meksikossakin elämä lipuaa vain eteenpäin. Kike sai sanottua puhelimeen vain että "ensivuonna tullaan tutustumaan uuteen pikkukaveriin". Eli vaikka tuo pieni häivähdys ikävästä katoaisikin niin meikäläinen buukkaa lennot Meksikoon. Pitäähän minunkin nähdä mistä tuo elämäni rakkaus on oikein tullut.

1 kommentti:

helenamaria kirjoitti...

bienvenidos a mexico, me encanta tu blog! :) t. myos meksikolaisen vaimo