sunnuntai 21. elokuuta 2016

mis ganas de reír, el adios que no sabré decir

Eilen jaksoin tehdä vaikka mitä ennen tunnetusti rankkaa lauantai-iltaa töissä. Ihan ensimmäiseksi lähdin syömään minun meksikolaisteni uuteen raflaan nimeltä Costa Pacifico, jota viime viikolla oltiin porukalla siivoomassa ja maalaamassa, kun avajaisiin oli jäljellä enää muutama tunti. Ruoka Costa Pacificossa on meksikolaista, mutta kaikki on merestä kalastettua. Erilaisia cevichejä, kalatacoja, coctel de camaroneja ja muuta ihanaa. Taas on uusi vakituinen ruokapaikka, johon kipaista parissa minuutissa kotoa.


Seuraavaksi sitten lähdinkin etsimään jälkiruokaa läheisestä kahvilaraflasta Alsur Cafésta. Ja ison porkkanakakkupalasen ja margaritan jälkeen oli hyvä siirtyä takaisin ihan omalle kotikadulle ja astella sisään yhteen lempparibaareistani, ja Espanjan paras baari -diplomin voittaneeseen, Creps al Borneen. Siirrettiin parit jakkarat kadulle ja jäätiin siihen istuskelemaan muutamaksi hetkeksi ennen töihin lähtöä.

1 kommentti:

saiku kirjoitti...

vautsi! kai sieltä saa vielä caesar salaattia? omnom , se on ollut parahin salaatti mitä oon missään ravintolassa syönyt.