tiistai 29. marraskuuta 2016

Bali

Vaikka hyppäänkin suoraan Langkawilta Balille niin kyllähän me välissä yksi yö vietettiin Kuala Lumpurissakin. Kuala Lumpur ei kuitenkaan ollut ihan meikäläisen suosikkeja, sillä isot kaupungit ei noin niin kuin yleensäkään minua hirveästi innosta - eikä varsinkaan kun kaupungissa ei voi kävellä lähes missään kun kaikki autoilevat, tai kun ainoat kävelykadut ovat täynnä kodittomia kerjäämässä raha, tai kun yksikään rafla ei myy olutta. Ainoastaan Chinatown oli ihan ookoo, mutta yksi ilta riitti hyvin meikäläiselle.

Balille saavuttiin keskellä yötä, ja ajeltiin suoraan Ubud -nimiseen kylään. Jo automatkalla myhäilin takapenkillä, että nyt ollaan ihan varmasti paratiisissa. Olin valinnut meille asuinpaikaksi Puri Saraswati -nimisen hotellin, enkä paremmin olisi voinut valita. Asuttiin ihan pääkadun vieressä, mutta silti keskellä viidakkoa suihkulähteiden ja temppeleiden koristamana. Lisäksi joka ilta päästiin ilmaiseksi katsomaan balilaista tanssia.


Yhtenä päivänä käytiin katselemassa apinoita suuressa apinavaltakunnassa, mikä on ihan Ubudin keskustassa. Toisena päivänä syötiin ja juotiin Balin herkkuja, ja olin koko ajan ihan hirmuinen hymy huulillani. Kaikki oli niin pirun kaunista Balilla. Joka aamu jopa meidän hotellin kaikki raput täytettiin erivärisillä kukilla, ja joka aamu myös jokaisen temppelin, ja jokaisen kaupan ja jokaisen kadun kulman kivikoristeille vietiin kukkia ja suitsukkeita.

Kuta -rannalla vietettiin yksi vuorokausi. Vaikka vähän epäilytti, sillä Kutaa kutsuttiin Balin turistirysäksi, eikä rantakaan kuuleman mukaan ollut kovin kaunis, niin lopulta kävi samalla tavalla kuin Langkawilla; kyllä turisteja näkyi, mutta silti kaikki oli kaunista ja rantakin oli miljoona kertaa nätimpi kuin Barceloneta koskaan. Kuta -ilta päätyi keskelle katua parkkeerattuun baariin, jonka edustalla bändi soitti reggaeta ja hymyili koko illan.

Ei kommentteja: