perjantai 7. heinäkuuta 2017

Voisin viikkoja sun vieres loikoilla omenapuiden alla

Just tähän aikaan viikon päästä olen Suomessa. Eilen kaveri laittoi viestiä, että tulee vastaan lentokentälle. Ja sitä ennen toinen laittoi viestiä, että osti mullekin liput samaisen illan keikalle. Olen kuunnellut kaksi viikkoa putkeen suomalaista musiikkia (tämä on mun ihan lemppari), ja olen ihan liian innoissani!


En tiedä onko mulla vähän koti-ikävää taas kerran. Ei sillain niin pahasti kuin aina toisinaan, mutta joka päivä tulee jossain kohtaa aina sellanen olo että ei hittttsi toi näyttää ihan Katuman rumalta kerrostalolta tai että voiiii vitsi nyt näyttää ihan Linnanpuistolta - vaikka olenkin vain ottanut metron Barcelonan keskustan ulkopuolelle. Ja jopa ruma kerrostalo laittaa mut hymyilemään, sillä tiedän että pian pääsen Suomen kesään edes hetkeksi.


Voi myös olla, että olen vähän hermostunut Barcelonalle. Yksi lempparikamuista lähti eilen toiselle puolelle Espanjaa useaksi kuukaudeksi, ja sen tilalle on tullut miljoona turistia, jotka huutaa ja törppöilee kaduilla kellon ympäri. Duunissa on niin hirveä kiire, että lomat tulee juuri sopivaan kohtaan. Ja lisäksi olen vähän kyllästynyt johonkin asioihin, jotka ennen tuntui todella hyviltä. Eiks sitä sanota, että jos oot erossa jonkin aikaa joistain asioista, rakastut niihin vain enemmän?

Ei kommentteja: